Mielessä joululahjat.

Tämä on päivän ehkä ihanin hetki. No, ihanin on se kun mies tulee töistä ja voin antaa vauvan hetkeksi sille syliin kun omat ranteet on jo kivusta tulessa. Mutta tämä hetki, oma rauha eikä kukaan lörpötä vieressä, telkkarikin on päällä vaan koska en jaksa kurottaa kaukosäätimeen joka sattuu olemaan muuten tuossa ihan vieressä. Käämit on menossa vaihtoon, koska niitä on polteltu tänään monta! Pimu ei vain suostunut päikkäreille ja aikuiset ihmiset tinttailee.

Mutta nyt mulla on onneksi hetki, nykyään niin harvinaista ja sen takia arvokasta, todella rakasta omaa aikaa. Nyt on aikaa netissä selata ideoita seuraavaan käsityöhön. Juuri äsken sain edellisen työn langat pääteltyä. Kuvia ei voi vielä siitä ottaa, koska on pimeää.

Oon monta vuotta haaveillut tekeväni kaikki joululahjat itse, ikinä en siinä ole vielä onnistunut. Ja olen nyt taas uudestaan ottanut sen tavoitteekseni. Mutta aina eteen tulee se sama ongelma; ne miehet! Mitä miehille voi itse tehdä? Tuntuu, että olen idea-arkkuni miehisiin lahjoihin jo vuosien aikana käyttänyt eikä uusia ideoita enää ole. Villasukkia nää tyypit ei käytä, ei villapaitoja, ei pipoja... patalappuja olen tehnyt joskus ja torkkupeiton...

Pyydän apua teiltä. Mitä tehdä miehelle joululahjaksi omin kätösin? Linkkejä, vinkkejä, ideoita, hyväksi kokemia havaintoja. Harmi kun ei ole tehty leffaa, jossa kerrotaan se, mitä miehet haluaa!


Koska kuvaton postaus on tylsä. Tässä meidän ihanan rasittava karvatti, jolta tällä hetkellä tippuu karvoja niin paljon, että joka päivä imuroidessa mietin sitä miksi ikinä koiran hankinkaan!

Ihanaa viikonlopun alkua kaikille! Sitä on odotettu varmasti monessa paikassa monta päivää!

Vapaavirkkausta.

Tää äiskä käytti pimun päikkärit taas hyväkseen ja lähti yläkertaan kuvaamaan käsitöitään. Joskus voisi kysyä, että onko meillä yläkerta? Eipä siellä tule käytyä kuin kerran viikossa, jos silloinkaan. Tuleva ompeluhuonehan siellä sijaitsee, mutta on niin romua täynnä vielä, että vie aikaa kun saan huoneen oikeaan käyttöön. Saisi siellä vielä tapetoidakin.

Mutta asiaan. Sain mun käsityöinspiraation loppukesästä hyvään vauhtiin virkkausringin vapaavirkkausprojektin siivittämänä.

Eli ei kun virkkuukoukku käteen ja jämälankakori sohvan juureen ja virkataan siis jotain. Taisin heti alussa lähteä täysin hakoteille ajatuksesta "vapaavirkkaus".


Mä ajattelisin, että vapaavirkkaus on jotain aivan muuta kuin sitä, että virkataan ketjusilmuttaa ympyrän muotoon samalla langalla ja reunaan tehdään piparkakkureunat. Noh, eipä muuta kun uutta yritystä aiheeseen liittyen.

Voisi todeta, että tässäkin mentiin vähän ojasta allikkoon, mutta ehkä kuitenkin pikkasen enemmän vapaavirkkauksen puolelle. Empä tiiä.


Täältä löytyy siis pieni kasa tulevia pannunalusia. Pukinkonttiin varmaan menevät, jos raaskin yhdestäkään noista luopua :) Jotenkin olen persoonaltani liian symmetrisyyttä ja selkeyttä kaipaava, että en vain saa aikaiseksi mitään ilman edes pienenlaista suunnitelmaa. Vapaavirkkaus on kyllä näistäkin aika kaukana mielestäni. Näissähän on ajateltu aivan liikaa!

Mutta mä ainakin yritin :) Parasta tässä "projektissa" oli se, että mun käsityöinspiraatio vain kasvoi ja on nyt hyvässä vauhdissa taas pitkään aikaan. Ihanata!

Antoi pimu mun näköjään puolisen tuntia puuhata omiani. Käydäänpä nostamassa pimu pois pinniksestä ennenkuin se itse kiipeää laidan yli. On tuo 5,5 kuukauden ikäinen pimu sen verran nopsa ollu liikkeissään, että nousee jo pinniksen reunaa pitkin ylös.

Edit:Näinhän siellä oltiin kun makkariin menin. Tuosta pimu vielä nousi jaloilleen seisomaan. Tänään lasketaan siis laita alimpaan tasoon!

Kirppislöytöjä ja pipa.

Käytin Pimun päikkäreiden aikana tilaisuuden hyväksi ja kävin ottamassa takapihan kuistilla valokuvat sunnuntain kirppislöydöistä ja samalla koira pääsi pikkuiseksi hetkeksi riehumaan ulos. Ostin nämä kartiot ainoastaa neonkeltaisten ja neonvihreän takia! Neonvärit on jotain niin ihanan inhottavaa, että näistä pitää saada jotain tehtyä! Idea käväs jo mielessä, tiedä sitten onnistuuko. Saas nähdä kun on aikaa kokeilla. Nyt on niin monta muuta projektia jonossa ennen näitä.


Kuvan takana näkyy nolosti meidän kottikärryllinen maasta revittyä puskia. Ei vain ole ollut aikaa kärrätä noita vielä pois!

Tässä vielä pipa, jonka sain kuvattua myös tänään. Lippapipan malli on Modasta 5/2011. Neuloin seiskaveikan raitalangasta tämän. Ihastuin lippamalliin ja oli pakko kokeilla jotain uutta. En myöskään ollut ennen neulonut pipoa ylhäältä alaspäin joten pääsi tässä sitäkin kokeilemaan.


Tästä tuli ihan kiva. Väri vois kyllä itselle olla parempi joku muu. Lippa myös vaatii asettelua eikä oo ihan niin uloneva kuin toivoisi.

Puhdas pöytä.

Taisinpa palata blogiani kirjoittamaan. Mielessä on ollut monta kertaa, mutta aina on ollut jokin joka on estänyt, ehkä lähinnä käsitöiden tekemättömyys kaikkein eniten kuitenkin ja se kuuluisa ajan puute! Katsoin, että viimeinen postaus on ollut tammikuussa 2010, eli puolisen toista vuotta sitten! Ajattelin aluksi, että jatkan vain vanhojen kirjoitusten perään, mutta koska elämä ei ole enää samanlaista ollenkaan kuin pari vuotta sitten, poistin kaikki vanhat postaukset ja päätin aloittaa täysin puhtaalta pöydältä.

Blogin nimi pysyy, koska olen edelleen ihana minä ;)

Mitähän parissa vuodessa oikein tapahtui? Pari vuotta sitten rempattiin kerrostalo asuntoa, tehtiin huonossa työpaikassa töitä, elettiin siinä missä ei haluttu ja käsityöt jäi oikeastaan kokonaan. Kaikki energia meni töihin ja remppaan. Elämää tuli sitten pistettyä täysin mullin mallin, uusi työ ja uusi kumppani ja ihan uusi elämä. Silloin rempattu asunto on nyt myyty ja ostettu oma talo, joka on ihanasti rempan alla :) Tällä hetkellä elämä on omassa talossa, omassa rauhassa. Täällä ei kukaan kiusaa meijän koiraa enää ja on neliöitä, että pääsee pakoon muita talon asukkeja, vaikka siihen kaivattuun omaan pihaan. Uusi ompeluhuone on vielä työn alla, mutta kokoa on ehkä jopa neljä kertaa isompana edelliseen verrattuna!

Nyt mä siis taas teen käsitöitä ja remppaan ja yritän mahdollisimman hyvin kasvattaa meijän pikkusta pimua. Välillä oon väsynyt, mutta onnellisempi kuin koskaan!

Sain pimulle syksyksi fleecehaalarin aikaiseksi ja tää on aivan mahtava!


Koira kiusattiin maailman pelokkaimmaksi yksilöksi ja vauvan tullessa pelkäsin mitä koira sanoo. Mutta onneksi, näin söpöjä meillä ollaan :)

Pala vihreää peittoa näkyy myös kuvassa, jonka tein vielä paksussa kunnos kun ei ollut tietoa tekisko pinkkiä vai sinistä.

Puikoilla on ollut jo muutamat joululahjat. Tänä vuonna aion tehdä monta lahjaa itse! Pysyyhän tämä inspiraatio tällä kertaa ja voin olla taas kokonaisuudessaan oma itseni?!